Mr.Gigante kirjoitti:
Paynin menneisyyden kerronta masensi kyllä aikalailla
Se oli ikäänkuin tarkoituskin.

Tehtävä suoritettu.
Tämä "perinteinen fantasiahuttu" tulee olemaan läsnä jatkuvasti, mitä nyt esim. lohikäärmeisiin paneudutaan tehokkaammin myöhemmin, eivätkä ne jää tympeisiin sivurooleihin lentävinä sisiliskoina, kuten perinteisesti.
Magialle tulen antamaan enemmän "omaa" pohjaa - myöskin myöhemmin. Eli magiasta pyrin muovaamaan enemmän omaa juttuani, ettei se vain muistuttaisi Final Fantasya, tai muutakaan vastaavaa.
Kiitokset kommentista. Ja kuten Gigsu sanoikin, niin muutkin voisivat kommentoida tätä. Pelkkä "hyvä tarina, lisää jatkoo" -kommenttikin kelpaa. Tai sitten "vitun paska, en lue". Tietty perustelut mukaan... Keh heh.
Mutta sitten! Nyt ollaan päästy sellaiseen pisteeseen, että on aika ottaa esiin uudet kuviot tarinassani. Eli nyt käännytään astettain pois Onimech vs. Megame & Payn -kissa ja hiiri leikistä.
Toivottavasti tämä miellyttää kaikkia ja tekee tarinastani entistäkin mielenkiintoisempaa.
Vielä tämän viikon saatte joka päivä uuden luvun luettaviksenne, sitten - töideni päätyttyä - saatte harvemmin uutta matskua. Lisäksi edessäni on se pirun intti. Mutta no fears, tarina ei kuole kuitenkaan.
Jatketaan.
---
Luku 13: NigmeresValkoiset sulat lensivät ilmaan vaimean poksahduksen saattelemana. Tuuli kaappasi sulat haltuunsa ja lennätti ne kauas pois.
Megame huomasi seisovansa Crystin porttien edessä. Hän oli pyörällä päästään. Hän ei voinut uskoa olleensa muutama sekunti sitten Etelässä ja nyt taas kotona Pohjoisessa. Teleportaasi-matkasta hän ei muistanut mitään.
Taistelu ja läheltä käynyt kuolema olivat verottaneet hänen voimiaan, mutta teleportaasi oli suorastaan kuihduttanut hänen voimansa olemattomiin. Hän uskoi pystyvänsä vielä kävelemään, pakossa jopa juoksemaankin, mutta taisteleminen tuntui hänestä mahdottomuudelta.
Pian hän kuuli vierestään poksahduksen ja huomasi valkoisen sulan lentävän vasten hänen poskeaan. Payn oli saapunut hänen vierelleen. Payn vaikutti myös hyvin väsyneeltä.
"Jotain on todella tapahtunut." Payn sanoi.
Megame katsoi kaupungin portteja. Portit olivat avoimina ja vartijat olivat kuolleet.
"Ketkä ovat voineet tehdä tuollaista?" Megame kysyi järkyttyneenä.
"Pian saamme siitä selvää." Payn vastasi ja veti miekkansa esille. Megame teki samoin.
"Lähdetään." Payn sanoi ja he kulkivat porteista.
Megame vilkaisi vartijoita. Molemmilla oli kasvoillaan järkyttyneet ilmeet. Toisen kaula oltiin viilletty auki, toinen vaikutti koskemattomalta. Hän ymmärsi heti kielletyn magian olevan toisen vartijan kuolinsyy.
Megame oli uskonut kaupungin olevan täynnä ruumiita ja talojen olevan ilmiliekeissä, mutta Cryst näyttikin olevan täysin samassa kunnossa kuin hänen lähtiessäänkin. Ainoastaan sillä erolla, ettei ihmisiä vilissyt kaduilla. Se oli Megamesta pelottavan omituista.
"Asukkaat ovat piiloutuneet." Payn kuiskasi Megamelle, sillä he eivät voineet olla varmoja hyökkääjien olinpaikoista.
"Miksi tänne hyökättiin?" Megame kysyi, sikäli kuin Payn olisi tiennytkään vastausta.
"En tiedä." Payn myönsi. "He eivät kuitenkaan ole mitään tavallisia ryöstelijöitä, sillä heitä on äitisi mukaan vain kolme ja onnistuivat tappamaan vartijat."
"Pitää siis olla hyvin varautunut?" Megame kysyi.
"Kyllä." Payn vastasi ja vilkuili ympärilleen. "Erittäin hyvin varautunut."
He saapuivat kaupungin suurelle aukealle, josta oli reitti kaikkialle kaupunkiin. Aukealla oli myös suuri suihkulähde. Aukean perällä näkyi kolme mustatakkista henkilöä, joiden selässä oli kultaiset ristit ja niitä kiertävät käärmeet. Heitä ympäröi suuri joukko kuolleita sotilaita.
"He ovat pukeutuneet niinkuin ne Seegothissa tapaamamme miehet." Megame kuiskasi hämmästyneenä. Payn siristi silmiään.
Kahdella henkilöistä oli huput päässään, kolmas antoi tulipunaisten hiuksiensa liehua vapaina.
"Tässäkö on kaikki, mitä Crystillä on tarjottavanaan?" Fireol huusi raivoissaan ja iski kaksiteräisen miekkansa yhden kuolleen vartijan rintapanssarista lävitse.
"Oliko sinun välttämättä aloitettava tappaminen heti kun pääsit kaupunkiin?" Sherame kysyi turhautuneena.
"Minä nautin tästä." Fireol puuskahti. "Ja olen varma että Alvarkin nauttii."
Joukon pisin mies naurahti.
"Se on totta." Alvar sanoi. "Mutta toki voisimme olla varovaisempiakin, meidän tehtävämme on hyvin tärkeä."
Sherame laski huppunsa. Hänellä oli hartioille ulottuvat mustat hiukset, sekä hiekanharmaat silmät. Hänen katseensa kertoi, että hän oli täysin välinpitämätön ympärillään tapahtuvista asioista. Hänellä oli kapeat kasvot, sekä ohuet huulet, jotka olivat hieman vaaleat.
Joukon pisintä miestä, Alvarta, kohti lensi tulipallo, joka osui häntä päähän. Tuli levisi nopeasti ja sytytti miehen hupun palamaan. Alvar heilautti kevyesti kättään ja loi tuulen vireen sammuttamaan liekit.
"Joku yritti sytyttää minut tuleen." Alvar puuskahti. Liekit olivat kärventäneet hänen huppunsa pahasti ja hän siirsi sen alas. Hänen kasvonsa olivat luonnottoman näköiset. Kasvot olivat purppuraa ja sinistä, aivan kuin hän olisi jatkuvassa kuristusotteessa. Hänen silmänsä olivat pienet ja värittömät, hänellä ei ollut huulia ja suu oli jatkuvasti ilkeässä virneessä jopa hänen puhuessaan. Lisäksi hänellä ei ollut hiuksia ja takaraivossa oli verenvärillä maalattu kuvio; ympyrä, jonka sisällä oli tähti ja silmä.
"Eli saamme lisää tapettavia?" Fireol sanoi toiveikkaana ja katsoi taakseen.
Payn ja Megame kävelivät heitä kohti.
"Kirottua." Payn mutisi ja katsoi pitkää miestä kohti. "Pysyvä suojaus."
"Mikä?" Megame kysyi ja katsoi inhoten Alvarta.
"Kiellettyä magiaa, joka ei salli yhdenkään magian tehoavan kohteeseensa." Payn selvensi. "Ei valkoinen, eikä mustakaan. Takaraivoon värjäytynyt merkki kertoo sen. Kenties siitä syystä hän on noin ruma."
"Sinä taidat olla se sotilaspäällikkö, josta se ninja Sumuisilla Vuorilla kertoi?" Sherame sanoi kylmällä äänellään.
"Mahdollisesti." Payn vastasi ja kastoi kämmenensä uudelleen vereensä.
"Kuinka pääsitte tänne näin nopeasti?" Sherame kysyi.
"Meillä on keinomme." Payn sanoi ja loi ilmataian, muutti ilmavirtauksen kädessään palloksi, ja heitti sen Sheramea kohti.
Sherame lennähti taaksepäin paineen voimasta, mutta laskeutui kuitenkin jaloilleen.
"Te vain vaikeutatte meidän tehtäväämme." Sherame sanoi. "Alvar, mene kuninkaan linnaan ja etsi se miekka käsiisi, me hoitelemme nuo."
Alvar nyökkäsi ja juoksi kokoonsa nähden hyvin nopeasti pois.
"Teidän täytyy nyt keskittyä meihin." Fireol sanoi, kun huomasi Megamen liikahtavan mennäkseen Alvarin perään.
Sherame veti hopeisen miekan esiin ja Fireol repi kaksiteräisen miekkansa irti kuolleesta sotilaasta.
"Sotilaspäällikkö?" Fireol mutisi. "Tästä tulee haastavaa, pidän siitä."
Sherame katsoi vastustajiaan tutkivasti.
"Kauris." Hän sanoi sitten. Fireol kohotti kulmiaan.
"Heillä on kauris." Sherame jatkoi.
"Todellako?" Fireol sanoi ja katsoi vuoronperään Megamea ja Paynia. "Kummallako?"
"Tytöllä."
Payn ja Megame katsahtivat toisiaan. He eivät ymmärtäneet mitä mustahiuksinen mies tarkoitti.
"Tapetaan heidät ja viedään heidän aseensa, johtaja palkitsee meidät hyvin." Sherame sanoi ja samassa syöksyi Paynia kohti. Hän huitaisi miekallaan salamannopeasti ja sai samassa viillettyä haavan Paynin poskeen. Haava ei ollut syvä, mutta kivulias.
Payn puri huultaan ja huitaisi miekallaan takaisin, mutta Sherame torjui hyökkäyksen.
"Mutta emmehän me tarvitse kuin tytön aseen." Fireol mainitsi ja syöksyi itse Megamen kimppuun. Hän liikkui hitaammin kuin kumppaninsa, mutta Megamella oli silti vaikeuksia hänen hyökkäyksensä torjumisessa, varsinkin kun Fireol pyöräytti kaksiteräistä miekkaansa kuin se olisi tornado.
Paynilla kesti hetki, ennen kuin hän tottui Sheramen nopeuteen. Nyt hän sai torjuttua tämän hyökkäykset. Sheramella oli edelleen välinpitämätön ilme kasvoillaan. Hän ei ilmeisesti saanut minkäänlaista tunneryöppyä taistellessaan. Ei raivoa, ei nautintoa, ei mitään.
Fireol heilautti jälleen kaksiteräistä miekkaansa. Megame joutui torjumaan omalla miekallaan, sekä loikkaamaan samalla taaksepäin, jotta Fireolin miekan toinen terä ei osuisi häntä jalkoihin ja toinen päähän.
"Tyttö on vikkelä." Fireol tuumasi ja heilautti uudestaan asettaan. Toisen terän Megame sai torjuttua, toinen terä viilsi hänen polveaan ja Megame horjahti. "Muttei tarpeeksi vikkelä." Fireol jatkoi ivallisesti.
Payn huitoi aseellaan minkä pystyi ehtyneillä voimillaan. Hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi. Ilman teleportaasia hän olisi kyennyt ottamaan kymmenenkin taistelua vastaan helposti. Sherame torjui tai väisti jokaisen iskun ja aina välillä huitaisi omalla miekallaan, muttei saanut enää osumaan Payniin.
Sitten Sherame viilsi nopeasti peukaloaan ja loi tulitaian, jonka sinkautti Paynin kasvoja kohti. Payn sai vain vaivoin väistettyä tulipallon. Hän käänsi päätään nopeasti ja tunsi liekkien lämmittävän hänen kasvojaan. Tulipallo lensi lopulta suihkulähteeseen ja sammui sinne.
"Sinä et ole käyttänyt Infinite iccubea." Payn sanoi silmät sirillään ja väisti Sheramen tökkäyksen.
"Toisin kuin muut Nigmeresin jäsenet, niin minä en ole idiootti." Sherame vastasi.
Sherame väisti Paynin vaakasuoran viillon, iski itse pystysuoraan ja joutui väistämään sitten uuden vaakasuoran hyökkäyksen. Payn tunsi olevansa aivan lopussa, muttei antanut sen tulla julki vastustajalleen.
Fireol joutui itse puolustautumaan Megamelta, joka huitoi miekallaan pysty- ja vaakasuoria hyökkäyksiä miltei vuoronperään. Megame huomasi myös väsyneensä ja hänen hyökkäyksensä kävivät hitaammiksi.
"Tämä on turhauttavaa." Fireol murahti, kun huomasi joutuneensa puolustuslinjalle yli minuutin ajaksi. Hän loikkasi taaksepäin seuraavan vaakasuoran viillon tullessa ja loi nopeasti vesitaian, käyttämällä hyväkseen suihkulähteen vettä. Suuri vesimassa kohosi lähteestä ja syöksyi päin Megamea, joka kuitenkin onnistui väistämään sen hyppäämällä sivulle. Sellainen määrä vettä olisi murtanut hänen luunsa.
"Tyttöhän osaa väistää magiaakin." Fireol puuskahti. "Tästä menee kohta hauskuus."
Samalla kun Megame hyppäsi sivummalle, hän sai viillettyä miekallaan kämmeneensä ja kokosi nyt tulimagiaa.
Fireol juoksi häntä kohti ja hän heitti tulipallon.
"Pahus." Fireol älähti, kun huomasi tulipallon lentävän. Hän ei kerennyt väistämään tai torjumaan magiaa, vaan tulipallo iski häntä rintaan ja hän lensi selälleen maahan. Hän huitaisi liekit takistaan ja kirosi vuolaasti.
Megame valahti polvilleen maahan. Hän oli hyvin väsynyt.
"Hemmetin tyttö." Hän ärähti. "Loppui leikkiminen, tapan sinut samantien."
Payn aavisti pahinta. Hän väisti Sheramen tökkäyksen, valmisti ilmaloitsun, muutti ilman kädessään palloksi ja heitti sen Fireolia päin, joka oli juuri juoksemassa jälleen Megamea kohti ja pyöräytti uhkaavasti kaksiteräistä miekkaansa.
Fireol taisi aavistaa Paynin ajatukset, sillä hän pysähtyi juuri kun ilmamagia lensi hänen edestään. Jos hän olisi vielä jatkanut juoksuaan, niin ilmamagia olisi osunut häntä päähän ja hän olisi varmasti menettänyt tajuntansa. Parhaimmassa tapauksessa niskanikamansakin.
Payn sai annettua Megamelle aikaa palauttaa voimiaan, mutta nyt hänen oma puolustuksensa heikkeni. Sherame viilsi miekallaan Paynin kylkeä. Payn huudahti, haava oli erittäin syvä. Verta lensi pitkälle ja värjäsi katua. Sherame veti miekkansa irti Paynin kyljestä ja tämä kaatui älähtäen maahan.
"Sotilaspäällikkö on poissa pelistä." Sherame sanoi Fireolille, joka oli hyökännyt uudestaan Megamen kimppuun. Megame torjui Fireolin hyökkäyksen. Joka torjunnan jälkeen Fireol kirosi ääneen.
Sherame katsoi maassa makaavaa Paynia, joka hengitti raskaasti, muttei muuten liikkunut.
"Hän ei selviä." Sherame kuiskasi ja juoksi Megamea kohti.
"Payn." Megame mutisi kauhuissaan, kun näki Sheramen juoksevan häntä kohti. Hän ei nähnyt ystäväänsä missään.
Sherame heilautti asettaan, Megame väisti vain vaivoin kohti tulevan viillon, mutta joutui sitten Fireolin kaksiteräisen miekan kohteeksi. Terä viilsi Megamen rintaan pitkän viillon ja hän kaatui älähtäen maahan.
"Hienoa." Fireol sanoi tyytyväisenä itseensä. "Otetaan hempukan ase ja häivytään."
"Alvar ei ole vielä saapunut." Sherame sanoi ja katsoi tietä, joka vei kuninkaan linnaan.
"Vielä tämän kerran." Payn kuiskasi ja älähti kivusta. "Vain vielä tämän kerran."
Hän yritti nousta ylös, mutta tunsi jalkojen pettävän altaan. Hän yritti puskea itseään seisomaan ja lopulta onnistuikin siinä. Hänen vasemman kätensä hiha syttyi palamaan.
Sherame oli juuri ottamassa Megamen asetta maasta, kun hän kuuli omituisen äänen takanaan. Äänessä oli liekkien lepatusta, sekä sähkön virtausta.
"Sotilaspäällikkö." Sherame kuiskasi. Hän vilkaisi olkansa ylitse ja näki kohti juoksevan Paynin. Payn iski nyrkillään, mutta Sherame väisti hyökkäyksen ketterällä sivuttain voltilla. Payn käänsi iskunsa suuntaa ja nyrkki heilahti Fireolia kohti.
Fireol kirosi ja yritti torjua hyökkäyksen miekallaan. Miekka halkesi kahtia Paynin iskun voimasta ja nyrkki upposi syvälle Fireolin kehoon.
Fireol huusi kivusta. Payn oli saanut lävistettyä Fireolin oikeanpuolimmaisen kyljen.
Verta lensi tajuttoman Megamen päälle, sekä aukealle. Kylkiluut rusahtivat poikki ja törröttivät Fireolin kehosta ulos.
"Sherame." Fireol ähkäisi. "Auta minua."
Sherame katsoi sivusta kylmästi sotilaspäällikköä, jonka iho alkoi kalpenemaan verenpuutteen vuoksi. Hän katsoi myös Fireolia pitkään ja pohtien.
"Minä sain sen!" Kuului huuto kauempaa.
Alvar saapui ja hän piti kädessään edesmenneen kuningas Algarethin miekkaa.
Sherame vilkaisi Alvaria ja tämän varastamaa miekkaa. Sitten hän soi vielä kylmän katseen kituvaa Fireolia kohti.
"Fireol on poissa pelistä." Sherame ilmoitti Alvarille. "Jätetään hänet."
Fireol käänsi tuskasta vääristyneet, itkuiset kasvonsa Sheramea kohti.
"Älkää." Hän parkaisi, Paynin nyrkki yhä kehossaan. "Älkää jättäkö minua tänne."
"Epäonnistuit, Fireol." Sherame sanoi kylmästi ja laittoi miekan tuppeensa. "On vain hyvä että kuolet."
"Lähdetään, Sherame." Alvar sanoi ja naurahti katsoessaan kituvaa, itkevää Fireolia.
Kuului kaksi vaimeaa poksahdusta ja Nigmeresin kaksi jäsentä katosivat mustien sulkien lennähtäessä ilmaan.
"Kirotut." Fireol ähkäisi. Payn veti hitaasti nyrkkinsä pois tämän kehosta. Payn kaatui polvilleen maahan ja hengitti kiivaasti. Verta valui suuri määrä.
Fireol katsoi vuoronperään Megamea, sekä Paynia. Hänen katseensa alkoi sumenemaan ja hän itsekin valahti polvilleen.
"Tässä." Fireol kuiskasi ja kaivoi takkinsa vasemmanpuoleisesta povitaskusta pienen, läpinäkyvän pullon, jonka sisällä oleva neste oli vihreää. Hän ojensi pullon Paynille.
"Mitä tämä on?" Payn kysyi ja otti pullon.
"Nestettä, joka parantaa kaikki fyysiset vammasi. Juo se kokonaan, sillä tyttö ei ole vielä pahasti haavoittunut." Fireol sanoi ja yskäisi sitten verta maahan. "Hän tarvitsee vain lepoa." Hän jatkoi.
"Tässä voi olla myös myrkkyä." Payn sanoi, mutta käänsi kuitenkin pullon korkin auki ja nuuhkaisi sen sisällä olevaa nestettä. Se tuoksui aivan havuilta.
"Sinun pitää ottaa se riski." Fireol kähisi. Sitten hän kaatui selälleen maahan ja katsoi ylitseen ajautuvia taivaan pilviä.
"Nigmeresillä on neljä piilopaikkaa, yksi jokaisella mantereella." Hän sanoi ja yski jälleen verta. "Pohjoisen mantereen piilopaikka on rakennettu Sumuisten Vuorten kylkeen. Jokaista piilopaikkaa vartioi vähintään yksi Nigmeresin jäsen. Tappakaa heidät."
Fireol oksensi verta maahan. Hän katsoi Paynia pitkään.
"Kiitos, tämä oli hieno taistelu." Hän kuiskasi. Sitten hänen katseensa pysähtyi. Hän vain tuijotti silmillään näkemättä mitään. Fireol oli kuollut.
Payn tunsi pyörtyvänsä, mutta pakotti itsensä juomaan läpinäkyvän pullon nesteen, oli se sitten myrkkyä tai ei. Samassa hän huomasi katseensa sumenevan ja hänelle tuli oksettava olo.
"Perhana." Payn murahti, kunnes tunsi haavojensa umpeutuvan ja alkoi saamaan elinvoimaansa takaisin. Payn katsoi maassa makavaa Fireolia, jonka oikeanpuolimmaisessa kyljessä oli inhottava reikä ja kylkiluita paistoi hänen takkinsa lävitse.
"Kiitos." Payn kuiskasi. Sitten hän menetti tajuntansa.
Payn kuuli äänen kutsuvan häntä. Hän ei tiennyt missä oli ja miksi. Hän ei nähnyt mitään, eikä tuntenut muuta kuin laimeasti pistävää kipua kyljessään. Hän oli väsynyt ja halusi vain nukkua. Sitten hän kuuli tutun äänen yläpuoleltaan.
"Payn." Megame sanoi huolestuneena. "Oletko sinä kunnossa?"
Megame oli palannut tajuihinsa kymmenisen minuuttia sitten. Hän oli huomannut yhden kuolleen mustatakkisen miehen, sekä Paynin. Payn hengitti Megamen suureksi iloksi, joten hän uskoi saavansa tämän virkoamaan.
Payn siristi silmiään.
"Missä me olemme?" Payn kysyi nähdessään Megamen.
"Kotona." Megame vastasi hymyillen.
"Niin." Payn sanoi ja nousi varovaisesti istumaan. Hän näki Fireolin, sekä sotilaiden ruumiit. "Mikä sotatanner." Payn mutisi päätään pudistellen.
"Toivottavasti asukkaat ovat turvassa." Megame huokaisi ja katsoi surullisena aukeaa, jossa ei näkynyt muita kuin kuolleita.
"Varmasti ovat." Payn sanoi ja tunnusteli kylkeään. Hänen ihmeekseen se oli parantunut. "Meidän täytyy siivota tämä sotku. Sitten matkaamme Itään."
Megame nyökkäsi ja nousi seisomaan. Payn nousi myös, tosin hivenen aristellen.
"Mitä teemme hänelle?" Megame kysyi ja katsoi inhoten Fireolin ruumista.
"Hautaamme hänet sotilaiden mukana." Payn vastasi.
Megame kohotti kulmiaan.
"Ilman häntä olisin kuollut." Payn jatkoi ja osoitti kylkeään. "Vihollisestamme tuli ystävä."
****
"Lunare." Onimech kähähti voimattomana heidän palatessaan takaisin piilopaikkaansa. "Tekisitkö mitä tahansa vuokseni?"
"Ehdottomasti." Lunare vastasi ja tunsi punastuvansa. "Aivan mitä tahansa."
"Voisitko jopa kuolla vuokseni?." Onimech sanoi ja katsoi syvälle Lunaren silmiin.
Lunare ei epäröinyt hetkeäkään, kun hän vastasi myöntävästi. Syvä puna oli peittänyt hänen kasvonsa.
"Minä tarvitsen sinun vertasi, Lunare." Onimech sanoi ja yskäisi maahan mustaa verta. "Se voi jopa tappaa sinut."
Lunare hymyili.
"Se olisi suuri kunnia, herra Onimech."
Onimech hymyili ja ähkäisi sitten taas tuskasta.
"Kuinka tämä verensiirto hoituu?" Onimech kysyi ja aukaisi suuret puiset ovet, jonka jälkeen he pääsivät suureen, himmeästi valaistuun huoneeseen. Huone oli täynnä hyllyjä ja hyllyillä oli erilaisia lasipulloja, joiden sisällä oli erilaisia nesteitä. Huoneen päädyssä oli lyhyiden portaiden päässä kivinen valtaistuin, johon Onimech kävi istumaan. Valtaistuin oli aina tuntunut hänestä epämukavalta, mutta se sai hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi.
"Valkoisella magialla, herra." Lunare sanoi. Hän seisoi valtaistuimen edessä ja katsoi edelleen punastellen herraansa.
"Oraakkeli sanoi sen tekevän kipeää." Onimech huokaisi. "Oletko tosiaan valmis?"
"Kyllä, herra. Voimme aloittaa vaikka heti." Lunare vastasi kumartaen.
Onimech naurahti. Harvemmin sai itselleen täysin lojaaleja palvelijoita, jotka voisivat vaikka kuolla herransa puolesta mukisematta.
"Lunare." Onimech sanoi ja katsoi naista ilkeästi hymyillen. "Sinä olet tärkeä minulle."
Lunare punastui korviaan myöten.
"Niin sinäkin minulle, herra."